Monenmoista on taas tapahtunut  ja monta uutta asiaa opittu. Toukokuussa Pinja oppi polkemaan pyörällä. Tai siis polkaisemaan ja joskus menee kaksikin kierrosta, mutta taito sekin ja siitä se lähtee.

Kesäkuun 12 jälkeen Pinja selosti, että hän on "Pinna Koo, ikkä on ikkä Koo ja äiti on äiti Koo." Hyvin tyttö oli asian oivaltanut vai liekö kyseessä vahinko.

Pinjahan itse toimi morsiustyttönä, serkkupoika Kalle käsipuolessaan. Hienosti he hoisivat homman ja juhlissakin oli kovin hauskaa. Nyt Pinja kuulemma tykkää Kallesta.

Kesäkuun 21 Pinja täytti 3 vuotta. Juurikaan emme juhlineet tuolloin, kun painoi vielä häähumu kantapäissä. Juhlittiin juhannusta välissä ja sitten vasta aloitettiin Pinjan juhlien suunnittelu. Juhannusta vietettiin rauhallisesti kotosalla altaassa polskutellen ja pihalla touhuten.

Juhannuskokkoa lähdettiin katsomaan Naparantaan, kun iskä joutui joka tapauksessa paikanpäälle VPK:n päivystäjänä toimiessaan. Kokko oli Pinjasta pelottava ja mennessämme palomies ikkää katsomaan Pinja sanoi "Ikkä, tuola on tulipalo. Mene heti sammuttamaan se!"

Kokkoa, palomies ikkää ja paloautoa hetken ihailtuamme, nautimme vielä kauniista juhannusaaton illasta leikkipuistossa. Ilta oli upea, aurinko paistoi vielä kymmeneltäkin täydeltä terältä.

Heinäkuun ensimmäisenä lauantaina juhlimme sitten Pinjan 3 vuotissynttäreitä. Sää suosi ja mukavaa oli. Syötiin, polskuteltiin, leikittiin ja keinuttiin. Kiitokset kaikille vieraille. Kaikki kynttilänsäkin Pinja osasi puhaltaa.

Juhlissa mukana olivat myös kaksi tulevaa serkkua. Kolmen päivän ero lasketuissa ajoissa...

Tänään oltiin Pomarkun Uudessakylässä uimassa ja saunomassa. Pinja yllätti meidät, kun uiskenteli uimasiipiensä kanssa. Ei tarvinnut jalkojen ylettää pohjaan ja tyttö vain polskutteli menemään. Kesän aikana on nyt käynyt kerran meressä ja kerran maikkalassa, ettei liikaa ole kuitenkaan harjoitusta saanut. Taitaa äiti Koo saada tänä kesä istuskella vielä usein rannoilla ja altaan reunoilla...

Nyt on sitten talviharrastukset siirretty sivuun ja kesän harrastuksia aletaan treenailemaan. Pinja (lapsi parka), on joutunut syntymästään asti lenkittämään koiria. Nyt ei enää suostu kärryissä istuskelemaan. Helposti kyllä tyttö kävelee jo tuon puolentoista kilometrin lenkin, etenkin sateella, kun on vesilätäköitä. "Äiti, minä jakastan lätäköitä!" hihkuu Pinja, kun kävellään. Minä vain tuskastun välillä, kun jokainen kivi pitää kääntää tai sähkötolppa halata (kun Pinja jakastaa sitä ja se on hänen kaveji). Venniä Pinja taluttaa hienosti ja komentaa pontevasti (Venni, älä vejä). Ajattelin nopeuttaa lenkkiämme ja kiinnitin neidin polkupyörään köyden, että voisin vetää tyttöä perässä. Kumoonhan se tyttö kupsahteli vähän väliä, kun pää pyöri ja sen myötä kädet ja pyörän sarvet ja niin pyörä keikkasi. Vaan eipä tuo meidän rohkaistunutta menijää häirinnyt. Uudelleen vain pyörän selkään ja kommenttia "Pyöjä keikkasi, äitin vika..." Kotipihassa Pinja harjoittelee pyöräilyä "potkuttelemalla" pyörän tallin ramppia ylös ja laskemalla alas. Huomatkaa kuvassa kieli, on sukuvika, että kieli pulpahtaa ulos suusta, kun jotain oikein tarkasti tehdään.

Pinja on rohkaistunut  kauheasti ihan huomaamatta. Olimme Marian kanssa uimassa Porin uimahallissa ja Pinja oli oikea vesipeto. Hän sai uimarenkaan ja siihen tukeutuen mennä polskutteli lastenallasta päästä päähän, veikkei syvemmässä päässä jalat ylettäneet laisinkaan pohjaan. Ei haitannut vaikka pää meni välillä uppeluksiin. Aikaisemmin uimassa Pinja on vain istuskellut minun sylissä ja loiskutellut vettä. Siksi kai emme ole käyneetkään. Liukumäestäkin Pinja laski, kunnes minä sen kielsin, kun hiukan pelotti. Lapsi  raasu meni aivan uppeluksiin laskiessaan mäestä altaaseen, mutta hetken hengitettyään halusi mennä uudelleen. Suihkutiloissa Pinja aiheutti hilpeyttä keikistellessään suihkun alla pesten itseään. Eipä ole tuo tyttö ikinä kotona suostunut suihkun alle. Hieno uimareissu oli, menemme varmasti pian uudelleen.

Perjantaina, kun hain Pinjan hoidosta, menimme kotimatkalla kauppaan. Kaupan pihassa Pinja kysyi "ottetaanko minulle uusi sateenvajjo?" Totesin, että eipä sinulla ole vanhaakaan, joten ostetaan vain. Nyt neidillä on sitten sateenvarjo ja sitä käytetään ahkerasti, satoi tai paistoi. Tänäänkin iltalenkille mentäessä Pinja vain totesi, että "täälä sataa vettä" (oikeasti aurinko paistoi) ja istui sitten koko lenkin kärryissä aurinkolasit päässä ja sateenvarjo tiukasti pään päällä.

Pitkästä aikaa Pinja näki Alexandraa. Ja Sandra oli aivan yhtä ihana kun aikaisemminkin. Tärkeintä oli saada pitää Sandraa sylissä. Elleniäkin nähtiin pääsiäisenä. Pinja tykkäsi kovin leikkiä Ellenin kanssa ja yritti koko ajan ottaa vanhemman roolin, vaan lujatahtoinen Ellen ei niin vain taipunutkaan (äitiinsäkö Ellen tullut?) Nokkamukista Pinja juotteli Elleniä, kunnes Ellen riisti mukin itselleen. Pari lusikallista ruokaakin Ellen sai Pinjan antamana. Kovasti on hoitoviettiä Pinjalla. Ollaan tavattu myös Aino-Maijaa, joka hämmästeli Pinjaa: "se puhuu", kun Pinja jotain sanoi. Kovasti ovat tytöt kehittyneet ja ensimmäistä kertaa kunnolla leikkivät yhdessä. Pinjan hoitokaverin synttäreilläkin käytiin. Sinne hän jäi leikkimään, kun minä menin istuskelemaan olohuoneeseen. Lapset juoksivat ympäriinsä, Pinjaa ei vain näkynyt. Lähdin sitten etsiskeleemään ja siellähän se meidän yltiösosiaalinen neiti leikki tyytyväisenä aivan yksin synttärisankarin huoneessa. Kivat synttärit kuitenkin oli.

Pinjan jutuista sen verran, että juttua tulee ja paljon, tiedä häntä keneen siinä asiassa on tullut. Uusi lempisana on "Vammatti" (suom. Varmasti). Sitä käytetään esimerkiksi seuraavassa tilanteessa "Minä haluan nannaa. Vammatti, vammatti vammatti haluan!" 

Siskonsoppa on edelleen Pinjan lempiruokaa. Yhtenä iltana Pinja pyyteli siskonsoppaa. Valitettavasti soppaa ei sattunut olemaan. Pinja kysyi sitten "no loytyyko meiltä sitte ejes jaejuustoo?" Onneksi löytyi.

Tässä vinkkiä mitä kaikkea talvella voi tehdä...

Hyvällä ulkoilusäällä voi...

ryömiä lumessa...

Lumi on siitä erityisen hauskaa, että sitä voi lapioida, kuten hiekkaakin...

Lumi antaa oman mausteensa liukumäkilaskuihinkin...

Voi myös kiivetä valtavien lumikasojen päälle, jos uskaltaa...

Sieltä voi myös laskea alas, missä asennossa hyvänsä...

Luistelua on myös hieno päästä kokeilemaan. Potkukelkallakin ollaan viilletetty, mutta suksia emme vielä ole hankkineet.

Jos ulkona paukkuu pakkanen ja kylmä tuuli vihmoo, pysytellään sisällä. Ja pitäähän sisälläkin olla kivaa puuhaa.

Vinkkejä sisäpuuhiin:

Voi vaikka lukea kunnon romaanin...

Testailla erilaisia asukokonaisuusksia...

Korjata leluja...

Löhötä ja katsoa telkkua...

Leipoa pullaa...

Käydä vaahtokylvyssä...

Siinähän niitä vaihtoehtoja jokaiseen makuun. Muistakaahan nautiskella oikeasta talvesta!

Vauvan hoito on ollut edelleen in. Sandran vierailun jälkeen on vauvalle tarjottu jopa tissiä imetystyynyn avulla. Maitopulloa vauva juo oikein ahkerasti.

Kuusenkoristeita Pinja ei kauaa jaksanut purkaa. Hauskaksi jutuksi Pinja keksi kuusenkoristelaatikkona toimivan banaanilaatikon kannen. Se oli sitten auto ja äiti keksi sopivan ratin.

Vennillä on ollut hirmuisen kova karvanlähtö ja harjattu on usein. Pinja ahkerana tyttönä haluaa auttaa kaikessa.

Vuosi 2010 lähtikin muuten käyntiin Pinjan osalta ilman iltapulloa (velli pullo). Iso tyttö menee nukkumaan pelkällä iltasadulla. Äiti siis kyllästyi pullopyykkiin, johon Pinja totesi että siitä vaan. Kyllä tämä tyttö osaa senkin. Vellipullon perään on kuitenkin vähän kyselty, mutta nukkumaan on menty ilmankin. 

Joulun jälkeen on meillä toimintaa riittänyt. Ollaan käyty alennusmyynneillä kaupungissa. Pinjalla oli niin mukavaa, että itkua väänsi kotimatkalla, kunnes nukahti. Seurana meillä oli Marika-kummitäti sekä Katri ja Aino-Maija.

Keskiviikkona olin töissä ja Pinja  Mummulassa. Ukki tuli Pinjan aamusella hakemaan ja sitä tyttö odotti kovasti. "Ukki hakemaan Pinnaa", on yksi Pinjan lempilauseista. Tytöstä alkaa tulemaan aikamoinen Ukinlikka. Tänään, kun päikkäreiden jälkeen kysyin Pinjalta mitä unta hän näki, kertoi hän: "Pitää Ukkia käestä kiinni."

Mummu, Maria ja Markus olivat järjestäneen tytöille (Pinjalle ja Ellenille) talvikivaa. He lähtivät porukalla Marian kotiin Tuunajärvelle, jossa Marian Isä kyyditsi porukkaa lumisessa maisemassa hevoskärryillä. Tämä oli iso juttu meidän tytölle. Lisäksi olivat saaneet syöttää leipää hevoselle ja lampaille. Pinja ja Ellen saivat nyt myös kunnolla aikaa leikkiä yhdessä. Hyvin olivat tytöt tulleet toimeen. Pinja edellä ja Ellen perässä, kuulemma. Hieman oli alkanut Pinja omimaan mummulan tavaroita. Oli kuitenkin tyytynyt siihen, että loppuviimeksi kaikki lelut on mummun ja niillä saa kaikki yhtäläisesti leikkiä. Hyvin Pinja yleensä antaa leluja muille ja muistaa sen, että toisen kädestä ei saa ottaa. Pinja on aika kiltti leikkiessään, mutta tiedossa myös on, että tyttö osaa komentaakin ja pitää varmisti myös puolensa.

Uudenvuodenaatto oli yhtä juhlaa Pinjalle. Iltapäivällä vieraaksemme saapuivat Johanna, Antti-Jussi ja ja kovasti kylään odotettu Alexandra-vauva. Alexandraa Pinja hoisi kovasti ja kyseli: "Santta, haluaisikko leikkiä kanssani?" Ja kyllä Pinjaa Sandraa leikityttikin. Tässä pieni kuvakollaasi.

Pinja halusi ehdottomasti pitää Sandraa sylissää. Sandralle myös juteltiin. Sandran kanssa makailtiin. Sanran kanssa leikittiin autolla. Sandralle luetiin kirjaa. Sandralle näytettiin miten Muumeilla leikitään ovi kii ja ovi auki leikkiä. Pinja osasi olla huolellinen ja varovainen. Ja Sandra on oikein kiltti ja rauhallinen vauva. Nyt iltasella Pinja on paljon kysellyt Sandraa ja miettynyt "Santta tulee pian kakasi." Joten Johanna: teitä odotetaan taas meille kovasti kylään.

Raketeista Pinja tykkäsi kovasti. Pauke ei pelotanyt yhtään. Kerrannut on rakettien ampumisen tapahtumia ja vieläkin vilkuilee ikkunasta, josko jotain näkyisi. Taas Pinjan sanoin tämäkin: "Jaketti sano popou (Pinja levittää tässä kohtaa kätensä oiken levälleen). Ikkälle tuli kiije." Iskä, kun sytytti raketit ja tuli sitten kiirellä kauemmaksi.

Jouluaatto aloitettiin saunalla, koska Iskä tuli yövuorosta, niin oli helpoin mennä saunomaan heti. Saunan jälkeen pääsi Iskä nukkumaan ja me tytöt lähdettiin ulos. Käytiin lenkittämässä koirat ja ahkerina Joulupukin apureina toimitimme parit lahjat. Sitten olikin päiväunien aika. Päiväunien jäkeen lähdimme Pomarkun mummulaan Jouluaattoillan viettoon. Paikalla oli Mummun ja Ukin lisäksi Isomummu ja Reino, Marika, Arttu ja Ellen sekä Markus ja Maria. Maittavan jouluruuan jälkeen tuli odotetu Joulupukki ja toi isot määrät lahjoja. Kiitoksia vain pukille ja tontuille. Valitettavasti Joulupukin veirailusta ei ole kuvia, kun sain vasta Joulupukilta uuden kameran ja sen toivottavasti huomaa kuvien laadusta. Pukille ei Pinja uskaltanut laulaa, vaikka sujuvasti jo laulee laulut Joulupuu on rakennettu ja Tuiki tuiki tähtönen. Lahjat avattuamme vielä leikimme joillakin uusilla leluilla ja joimme Joulukahvit. Sitten olikin kotiinlähdön aika. Ja voitte uskoa, että Pinjan silmäluomet eivät edes värähtäneet, kun kotona kannoin autoon nukahtaneen neidon sänkyyn ja riisuin ulkovaatteet.

Tässä kuvassa Iso-Mummu ja Pinja leikkivät upouudella piirustuslevyllä.

Minun aatoillan puuhiini kuului sitten vielä lahjojen kantaminen autosta, pakkauksistaan purkaminen ja joissakin kasaaminenkin, että kaikki olisi sitten valmiina odottamassa Pinjaa aamulla. Aamu alkoikin silkalla leikillä. Ensin tuuditettiin vauvaa kehtoon ja hoidettiin mutenkin uusilla hoitotarvikkeilla.

Pinjalla on ollut tapana leikkiä laulavansa mikrofoniin ja sen perään kajauttaa: "Taatu mikkiin!". Tontut olivat tämän huomanneet ja tyttö saikin itselleen mikrofonin.

Huomioitavaa on Pinjalla jalassaan olevat kengät, jotka Jolupukki toi Shanghaista asti. Ne jalassa kuljettiin koko joulu, aattoillasta tapaninpäivään asti. Lisäksi Pukki toi seuravassa kuvassa Pinjan päällä olevan Punaiselta Mereltä hankitun mekon, lotto/muistipelin sekä sormessa kimaltelevan sormuksen.

Joulupäivänä käytiin Nakkilan Mummilassa. Sielä nähtiin paljon sekkuja. Eetun ja Kallen kanssa Pinja innostui piiloleikkiin.

Joulupäivän ilta rauhoitutiin kotosalla. Tapaninpäivänä nautiin Joulun antimista kotona. Minä olin ensimmäistä kertaa ihan itse tehnyt Jouluruuan. Ja se vieläpä onnistui. Päiväunien jälkeen lähdettiin kylään Noormarkkuun. Siellä istuttiin iltaa rennosti ja Pinja leikki Joni-serkun kanssa.

Tänään vietettiin vielä juhlaa ja menimme porukalla Toreroon syömään (siellä muuten huomioitiin aivan loistavasti lapset, suosittelen lapsierheille). Johanna ja Antti-Jussi kasasivat porukan ja mahtava juttu, että tekivät sen. Pinja sai leikkiä melkein viikolleen samanikäisen Julian kanssa, nauttia ravintolan hienouksista ja nähdä Alexandra-vauvaa. Ensimmäiseksi Pinja muisti kertoa tilausta ottamaan tulleelle tarjoilijalle "Mää olen pinsessa". Ja aivan mahtava juttu ravintolassa oli vessa. Pissalla olisi pitänyt käydä alvariinsa, kun oli liiketunnistimella hanat ja käsipyyheet. Niin, toreron vessassa oli vettä peilissäkin meidän käynnin jälkeen.

Tässä Pinja ja Julia

Ja tässä pinsessa ruokailemassa

Tytöt ihmettelemässä vauvaa

Jälkiruoka maistuu aina

Kiitokset vielä Laukaan kummeille hienosta hameesta. Saako sen muuten pestä ihan normaalisti?....

Jouluvalmisteluita olemme tehneet. Ensinnäkin oli aika käydä oikealla kampaajalla, eikä vain minun louhittavana. Pinja ladynä istuikin hienosti koko operaation ajan ja selaili lehteään. Kampaajan kysymyksiin vastaili tasaisesti "Joo-o" tai "Kyllä".

Viime viikonloppu oli täynnä leivontaa. Lauantaina leivottin kaksi suklaakakkua ja valmistettiin piparitaikin. Sunnuntaina aamusella leivottiin pipareita. Pinja osallisui sekä taikinan tekoon, että leivontaan innolla.

Vaan mistähän tällaisia tulee, tonttuko meillä kävi?

Pinjan sanoi "Ei kai... hehe" vaan leipuri vähän innostui...

Sitten painuttiin pihalle. Oli mukava suojasää. Tehtiin sitten Pinjan leikkimökille vahti.

Ja pystyssä on vahti tukevasti edelleen pakkasten ansiosta.

Tänään oli sitten murumme ensimmäinen joulujuhla. Hiukan Pinja aluksi ujosteli, mutta kokeneella otteella Kirsti-täti nappasi Pinjan mukaansa ja Pinja sitten äidin iloksi esiintyi koko repertuaarin. Tässä pari kuvallista otetta.

Ensin Pinja oli lumihiutale

Sitten tonttuiltiin

Ja lopuksi sattin mehua, pipareita ja joulutorttua. Pinjakin paineli reippaasti omalle tutulleen ruokailupaikalleen istumaan ja huuteli, että "Saisinko mehua..." Ei ollut enää äidistä huoli laisinkaan...

Yksi isoin juttu Pinjalle oli saada antaa hoitotädeille joulupaketit, kiitokseksi siitä, että hoitoon on aina kiva mennä.

Tätä tyttöä ei saa happamaksi sitruunakaan. Kova komentamaan neidistä kyllä on tullut. Ja kiukuttelee, jos ei saa haluamaansa tai kielletään. Heittäytyy dramaattisesti maahan ja itkee oikein kovaan ääneen. Erään kiukuttelun iskeydyttyä Tomppa vei Pinjan rauhoittumaan. Hetken kuluttua Pinja tulee takaisin luokseni huutaen ja itkien kädet ojossa. Itkun seasta kuului vain "äääiiitiii!". Kumarrun kysymään mikä nyt on ja Pinja halaa sanoen itkun sekaisesti "anteeksi". Sanon, että toki saat anteeksi, kaikki hyvin. Pinja lopettaa itkun kuin seinään je lähtee touhuihiinsa. Suorastaan teatraalista...

Taidoista sen verran, että parisen viikkoa sitten Pinja ihan suvereenisti tuosta vain laski seitsemään. Itse sitten olin ihan ällikällä lyöty, että mistä nyt on tuon oppinut. Haalarit pukee päällensä helposti ulos lähtiessä ja kuivana on pysynyt hyvin ilman vaippaa. Pottarasismikin alkaa hiipumaan, kun kelpaa jo kaupan ym. yleisten tilojen potatkin. Pääasia on että pissalle pääsee. Vaippaan ei enää pissaa kuin nukkuessaan. Mieluusti Pinja myös lauleskelee, toivottavasti tulee parempi laulaja kuin minä olen. Tässä yksi mitä Pinja laulelee: "Nuna aamutti kejjan, pihisi, puhisi, ykkittää, *yskäisee*, mennään!"

Mielellään Pinja katselee valokuvia ja etenkin noita kansioita, joissa on ihan pikkuisena vauvana. Eilen sitten katsellessaan synnärikuvia totesi seuraavaa kuvaa katsoessaan: "Ukilla pitkä naama". Aika loistava älynväläys :)

Sikainfluenssarokotus käytiin ottamassa tiistaina. Pitkään sitä harkittiin kun me (etenkin Tomppa) ollaan hieman rokotevastaisia. Pinja ei pihahtanutkaan, kun piikki laitettiin ja minkäänlaisia ihoreaktioita ei ole tullut. Tiedä häntä sitten oliko jo myöhäistä antaa, kun tuo Tomppa on ollut viikon verran kipeenä ja kaikki oireet viittaavat sikalunssaan. Se ehkä sai päätöksen rokotteen puolesta tekemäänkin, kun katsoi kuinka rankka tauti Tompalla on ollut. Jos vain tuo lapsi välttyisi siltä...

Elokuussa arkeen paluu oli Pinjalle rankka. Suurin osa lapsista Hulivilissä (hoitopaikka) vaihtui ja tutut hoitajatkin olivat aluksi lomalla. Yhtenä aamuna Pinja roikkui jalassani kiinni itkien ja huutaen "Ei hoitoon, mennään mummulaan!". Siitäkin selvittiin ja nykyään automatkalla hoitoon huudellan: "Jee, hoitoon, loittavaa!"

Elokuussa hoidossa oli liukumäki in! Pinja oppi kesäloman aikana itse kiipeämään ja laskemaan liukumäestä. Sitä sitten hoidossa harrastettiin niin ahkeraan, että usein saatiin hakea hiestä märkä lapsi pois hoidosta.

Pinja on myös kova tyttö laulamaan. Minä rallattelen kaikenlaista, mutta suurin kiitos tästäkin kuuluu varmaan hoitopaikkaan. Lempilaulja on "Sateenvarjon alla", "Paljon onneenaa vaan", "Hämä-hämä-häkki" ja "koome varitta".  Kolme varista sujuu jo kokonaan sanoin: "Koome varitta, ittui aialla, sivati seiaa, ykti leesi poit".

Elo-syyskuu meni hieman hötikässä, kun meillä tehtiin tuota ulkovuorausta ja eristystä uudelleen. Omat haasteensa siihen heiti vielä Pinjan korvatulehdus (toinen vasta, toukokuussa oli ensimmäinen), mutta siitäkin selvittiin kunnialla ja ne kaksi seinää mitä pitikin, saatiin valmiiksi.

Elokuussa oli Markus-lempienon ja Marian häät sekä syyskuussa matkattiin Lappeenrantaan Anskun ja Rikun häihin. Häistä Pinjan mieleen jäi varmasti tanssiminen, oli tuo tyttö sen verran kova tanssimaan. Lappeenrantaan mentiin junalla yhtä matkaa Mummun ja Ukin kanssa ja sitä matkaa Pinja muistelee vieläkin usein. Hotellissa siellä yövyttiin ja meidän leidi oli kuin kotonaan.

Sitten yleisesti Pinjan touhuista...

Henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen on nyt in. Pinja voi päivän aikana viettää pitkiäkin aikoja käsiään ja hampaitaan pesten. Kun minä pesen Pinjan hampaita rallattelen itse kesimääni laulua: "Hammaspeikot lähtee pois, kun harja pesee siuh viuh viuh..." Vaikea on muistaa sanoja, kun ne vaihtuu joka ilta. Pinja on ne sanat kuitenkin oppinut.

Tiskaamiseen Pinjan pitään aina päästä auttelemaan.

Pihaakin Pinja osaa pestä.

Meidän Pijan on ahkera "Leekiittää koijaa"

Yhdessä ollaan myös levitelty hieman soraa pihalle

Pukemisesta ja pukemisleikeistä Pinja tykkää kovasti. Muutenkin kuin leikkimielessä Pinja on innostunut pukemaan ja riisusmaan. Ulkohaalarit ja pikkuhosut menevät jo jalkaan ja paitaa lukuunottamatta vaatteet lähtevät päältä.  Usein pukeutuu leikkiessään itse juhlakenkiin (tai sappaisiin), hameeseen ja laittaa vielä korunkin. Ja leidit tietenkin juovat jalallisesta lasista...

Tänään Pinja sai vihdoin siivousvälineet. On jo jonkin aikaa kitissyt, kun siivoan, että: "Pinnakin luutaa, jooko?" No nyt seuraavalla kerralla saa sitten luutata. Siivousvälineistä ylpeä tyttö on roikkunut koko illan perässäni ja kysellyt: "Saisinko vetä ääpäjiin?" (tässä kuvassa näyttää muuten olevan pukemisleikin tulosta yllä)

Pinja on muuten nyt sitten päiväkuiva eli iso tyttö (kuten itse sanoo). Kesäloman oli oikeastaan ilman vaippaa kotosalla. Hoidon alettua mentiin hieman takapakkia, mutta siten otetiin menetys kiinni ja alettiin olemaan hoidossakin ilman vaippaa. Siitä siten yleistyi pissalle pyytely ja nyt menee jo erittäine harvinaisin vahingoin ilman vaippaa koko päivän.

Loppukevennykseksi Pinja ja uusi tuttavuus: savusilakka

Pinjan ensimmäinen kesälomaviikko on sitten kulunut ja ollut erittäin toiminnantäytteinen. Neljä viikkoa vielä jäljellä, jos sama tahti jatkuu, miten mahtaa tyttö jaksaa?

Sunnuntain synttärien jälkeen Pinjalla oli maanantai aikaa rauhoittua isän kanssa, kun minä olin vielä töissä. Tiistaina Mummu ja Ukki veivät Pinjan retkelle Merikarvialle Koivuniemenherraan. Hieno päivä oli ollut, Pinja kun tykkää eläimistä kovin. Tässä hieman tunnelmia (kuvaajana toiminut Ukki):

Jänninpiä eläimiä Pinjan mielestä olivat hiiret ja rotat:

Koivuniemenherrasta löytyi myös mammas, tai useitakin:

Kissaa piti toki silittää

Mummun kertoman mukaan kaikkein hienointa oli...

...hiekkalaatikko! Pinjan sanoin "tule kakku, tule kakku... tuli!"

Lisäksi olivat eläinten katselun ja silittelyn lisäksi uiskennelleet lammikossa ja hyppineet trampoliinillä. Neiti oli kovasti tyytyväinen, vaikkakin uupunut jännän päivän päätteeksi.

Keskiviikkona kävimme ulkoiluttamassa serkkujen Sani-koiraa. Pinjan mieleen painui ulkoilutus niin, että Sani-koijjaa on kyselty pari kertaa jälkeenkin päin. Iltapäivällä saimmekin Rauman kummit poikineen Pinjan synttäreitä viettämään. Pinja otti jälleen kaiken ilon irti huomiosta ja nappasi etenkin Samin kokonaan itselleen.

Pinja, Sami ja Viki hiekkalaatikolla:

Pinja Noora-kummitädin ja Samin kanssa touhuamassa

Torstaina Pinjalla oli vihdoin 2 v neuvola. Pinja ei oikein tahtonut tehdä yhteistyötä terkkarin kanssa. Tekemistä oli niin paljon ja Pinja hieman aristi innokasta terveydenhoitajaa. Palapelin kokosi ja palikat pinosi, mutta se sai Pinjan mielestä riittää näytteeksi taidoista. Pinjan mitat ovat nyt: 14,6 kg ja 87,5 cm. Terkkarin termejä käyttääkseni jokaisessa mitassa, hieman keskikäyrän yläpuolella. Vertailuksi: omat mittani ovat olleet 2 v neuvolassa 13 kg ja 85 cm. Muistaakseni on sanottu, että ihmisen lopulinen pituus on hänen 2 v pituutensa kerrottuna kahdella, olikohan näin? No  katsotaan kuinka käy...

Perjantaina kävimme Meri-Porissa ajelemassa ja tuoretta kalaa ostamassa. Pysähdyimme Mäntyluodon koirauimarannalle. Koirat pääsivät uimaan ja Pinja suureen mereen kahlailemaan.

Sunnuntaina lähdimme sitten Laukaaseen Laukaan kummien Marikan ja Artun sekä Ellen serkun luo. Visiitin syynä oli mummun 50 v päivä. Mummu ja Ukki kun lähtivät remontin takia evakkoon ja me päätimme mennä yllättämään. Hieno reissu. Matkat menivät todella hyvin. Oli hienoa olla paikalla, kun Mummu täytti pyöreitä ja ihanaa pitkästä aikaa käydä siskon luona, vaikka sisko-kulta kuulostikin hieman järkyttyneeltä, kun lauantaina ilmoitimme, että olisimme tulossa.

Tässä 50v juhlija ja 30v juhlija (Marika siis) sekä pikkuneidit

Kuva on Marikan ja Artun "takapihalta". Aika makeet olosuhteet asua rivitalossa Jyväskylän kupeessa.

Tässä serkukset Pinja ja the bambisilmä Ellen

Pinja pääsi myös Mandia lenkittämään

Ja Kummisetä-Arttua leikittämään

Hieno viikko, mitähän seuraava tuo tullessaan?...