Niin Joulun odotusta, ehkä vielä tänä vuonna enemmän isällä ja äidillä kuin tyttärellä. Pinja ei varmaan vielä ihan ymmärrä mitä odottaa. Joulukalenterinsa luukun tykkää kuitenkin aamuisin avata innolla (ja välillä sitä pyytää päivisinkin). Hilaa tuolin seinällä roikkuvan joulukalenterin viereen ja alkaa toisetelemaan "avataan". Pikkujoululauantaina kävimme Uudenkylän perinteisissä pikkujouluissa Pomarkun paloasemalla. Siellä Pinja sai Joulupukilta lahjan (kuvassa näkyy muuten minun käsi, ettette luule Pinjan kädeksi, heh heh):

Pukkia enemmän Pinja nautti siitä, että paikalla oli Pinjan suuri Idoli, Mummu:

Pinja on viimepäivinä aina, jos auto ajaa tuosta meidän ohi ja koirat haukuvat, juossut kovaa vauhtia eteisen ikkunaan hokien samalla: "mummu, mummu, mummu..."

Uusi harrastuskin on aloitettu. Olemme nyt käyneet 4 kertaa värikylvyssä. Saatiin Katrilta vinkki, että tilaa voisi olla 1 vuotiaiden ryhmissä, ja kokeilemaanhan me lähdettiin. Pinja on tykännyt alusta asti kovasti. Eikä milloinkaan ole vierastanut tai kiukutellut värikylvyissä. Värikylvyssä käydään tutustumassa taidenäyttelyyn (noin joka toinen kerta), sitten leikitään taidenäyttelyn teemaan sopivia leikkejä ja sitten maalaillaan. Mailailun aiheet ovat yleensä taidenäyttelyyn liittyviä tai sitten ajankohtaan sopivia. On ollut todella mielenkiintoista ja ihanaa.

Tässä leikistä kuvaa:

Kaikki maalusmateriaalit ovat syömiskelpoisia. Tässä hieman kuvaa, kun viime viikolla teimme joulukortteja, materiaaleina mm. kaakaojauhe, puolukkakiisseli, suola ja seesaminsiemenet. Kuvan tilanne hieman poikeaa normaalista. Yleensä istumme muovitetulla lattialla, kun maalaamme ja lapset pääsevät sydämensä kyllyydestä rypemään "maaleissa". Paitsi meidän prinsessa. Hieman kun jotain "maalia" osuu Pinjan iholle, on meidän neiti menossa lujaa pesulle. Muut maalaavat käsin, Pinja sudilla... Voin kertoa, että minä en varmasti ole tuota tyttöä noin puhtaaksi opettanut. Jos kummitäti Marikaan vertaa, niin pitää vain todeta, että taitaa tuo tyttö olla horoskoopiltaan rapu...

Pinja on kova tyttö leikkimään ja Mummun tekemä keinuhevonen on viimeaikoina alkanut kiinnostamaan erityisen paljon. Tänään minä sitten näin ensimmäisen kerran Pinjan itse kiipeävän pollen selkään (tässä vaiheessa isä, mummu ja ukki tietty sanovat, että voi onhan se kiivennyt jo pitkään). Tällaistä laukka meillä mennään:

Lopuksi vielä kiitos Katrille ja Maijalle kivoista palapeleistä: