Ensimmäiseksi:

Hyvää Joulua kaikille!

2167312.jpg

Ja sitten viime aikojen kuulumisiin...

Pinja on saanut ensimmäisen serkun äidin (eli minun) puolelta. Kummitäti Marika ja kummisetä Arttu saivat tytön viime tiistaina. Ihanaa. Myöskin ystävämme Sami ja Päivi ovat saaneet toisen lapsen, Jessikan seuraksi syntyi poika. Onnea molemmille pienokaisille ja vanhemmille!

Mummu palailee vuoden alusta töihin, eikä voi enää käydä prinsessaa hoitamassa. Hieman on jännittänyt tämä hoitopaikka-asia. Nooh, meillä kävi ihan tuuri, kun Pinja sai hoitopaikan ryhmäperhepäiväkoti Hulivilistä. Hulivilissä on 13 lasta (joista 3 ei ole täyttä viikkoa) ja 3 hoitajaa. Käsittääkseni oikein, siellä hoitaa muonituksen yksi lisähenkilö, eli lapsi kulta saa ihan kotiruokaa hoidossakin. Paikka on omakotitalo, jossa on 2 makuuhuonetta, olohuone, keittiö, ruokailutila ja pesutilat. Hulivilissä on jokaiselle päivälle teema: oma lelu, askartelu, sadut, liikunta ja laululeikki. Liikuntapaikkoina on Ulvilan lukion liikuntasali ja Sport Center Ulvilassa. Päiväkoti tekee myös retkiä Kirjurinluotoon ja mm. Koivuniemenherraan yksin ja perhepäivähoitajien kanssa. Kuulostaa oikein mukavalta. Pinja on muuten päiväkodin nuorin. Seuraava on 2,5 vuotias ja sitten mennäänkin jo yli kolmeen vuoteen. Että syliä varmaan riittää. Olemme kolmeen kertaan käyneet leikkimässä Hulivilissä ja Pinja on viihtynyt mainiosti. Eri asia tietysti, kun äiti ei ole mukana, mutta uskon Pinjan pärjäävän, vaikka aluksi varmasti vähän pelottaa.

Hoitopakan vuoksi aloimme viimein opettaa Pinjaa nukahtamaan omaan sänkyynsä. Nyt ollaan 5 yötä nukahdettu pinnasänkyyn sylin sijaan. Ensimmäisenä iltana huudettiin noin15 min kädet ojossa pinnasängyssä. Voitte uskoa, että minun sydäntä raastoi. Toisena iltana noin 5 min hiukan kitististiin ja sitten pyöritiin kuin väkkärä ja nukahdettiin. Kolmantena iltana oli ollut niin rankka päivä, että vain sammuttiin sänkyyn (tai sitten se johtui siitä, että isä nukutti). Neljäntenä iltana ei itketty, mutta oltiin vissiin liian pirteitä. Mentiin maaten, pompattiin ylös ja heläytettiin uusi opitu sana: "No moi!" ja takaisin maaten. Tätä tapahtui useamman minuutin ajan aina noin 15 s välein. Välissä kikatetiin patjaa vasten, kun äitikin kikatti, ei perhana saanut pidäteltyä nauruaan. Kun vitsi vanheni ja kikatus minulta loppui ajattelin, että istun tässä ihan hiljaa silmät kiinni ja hegittelen syvään (istuskelen pinnasängyn vieressä lattialla). Pian tulikin hengitysvaikeuksia, kun neiti tarrasi nenästä kiinni ja alkoi hokemaan "nenä, nenä, nenä..." No nukahtihan se silti viimein, jossain vaiheessa. Tänään hieman yritettiin huvittaa äiti moikkailulla, mutta kun se ei tehonnut alettiin hyppiä sängyssä ja kulkea sitä päästä päähän. Uni tuli kuitenkin kohtuudella ja ilman mitään itkua. Eli älä mummu ole huolissasi, Pinja on reipas tyttö... (muille tiedoksi: mummu oli huolissaan, ettemme oli liian rankkoja prinsessalle)

Pinja on niin tyttö kuin olla vain voi. Korut, nuket ja eläimet kiinnostaa. Viimeisin villitys on kengät. Aina sovittelee kenkiä jalkaansa. Hakee juhlakenkiä kaapista ja ulkokenkiä eteisestä. Saappaat on parhaat, keleihin kai sopien. Meidän neiti leikkiikin nykyään sisällä saappaat jalassa ja hauskaa on:

2167394.jpg

Kuva on muuten 1,5 vuotispäivänä otettu.