Lomalla voi löhöillä!

Monenmoista on taas tapahtunut  ja monta uutta asiaa opittu. Toukokuussa Pinja oppi polkemaan pyörällä. Tai siis polkaisemaan ja joskus menee kaksikin kierrosta, mutta taito sekin ja siitä se lähtee.

Kesäkuun 12 jälkeen Pinja selosti, että hän on "Pinna Koo, ikkä on ikkä Koo ja äiti on äiti Koo." Hyvin tyttö oli asian oivaltanut vai liekö kyseessä vahinko.

 

Pinjahan itse toimi morsiustyttönä, serkkupoika Kalle käsipuolessaan. Hienosti he hoisivat homman ja juhlissakin oli kovin hauskaa. Nyt Pinja kuulemma tykkää Kallesta.

Kesäkuun 21 Pinja täytti 3 vuotta. Juurikaan emme juhlineet tuolloin, kun painoi vielä häähumu kantapäissä. Juhlittiin juhannusta välissä ja sitten vasta aloitettiin Pinjan juhlien suunnittelu. Juhannusta vietettiin rauhallisesti kotosalla altaassa polskutellen ja pihalla touhuten.

Juhannuskokkoa lähdettiin katsomaan Naparantaan, kun iskä joutui joka tapauksessa paikanpäälle VPK:n päivystäjänä toimiessaan. Kokko oli Pinjasta pelottava ja mennessämme palomies ikkää katsomaan Pinja sanoi "Ikkä, tuola on tulipalo. Mene heti sammuttamaan se!"

 

Kokkoa, palomies ikkää ja paloautoa hetken ihailtuamme, nautimme vielä kauniista juhannusaaton illasta leikkipuistossa. Ilta oli upea, aurinko paistoi vielä kymmeneltäkin täydeltä terältä.

Heinäkuun ensimmäisenä lauantaina juhlimme sitten Pinjan 3 vuotissynttäreitä. Sää suosi ja mukavaa oli. Syötiin, polskuteltiin, leikittiin ja keinuttiin. Kiitokset kaikille vieraille. Kaikki kynttilänsäkin Pinja osasi puhaltaa.

 

 

 

 

Juhlissa mukana olivat myös kaksi tulevaa serkkua. Kolmen päivän ero lasketuissa ajoissa...

Tänään oltiin Pomarkun Uudessakylässä uimassa ja saunomassa. Pinja yllätti meidät, kun uiskenteli uimasiipiensä kanssa. Ei tarvinnut jalkojen ylettää pohjaan ja tyttö vain polskutteli menemään. Kesän aikana on nyt käynyt kerran meressä ja kerran maikkalassa, ettei liikaa ole kuitenkaan harjoitusta saanut. Taitaa äiti Koo saada tänä kesä istuskella vielä usein rannoilla ja altaan reunoilla...

Kengät ne naisen tyytyväisenä pitää!

Nyt on sitten talviharrastukset siirretty sivuun ja kesän harrastuksia aletaan treenailemaan. Pinja (lapsi parka), on joutunut syntymästään asti lenkittämään koiria. Nyt ei enää suostu kärryissä istuskelemaan. Helposti kyllä tyttö kävelee jo tuon puolentoista kilometrin lenkin, etenkin sateella, kun on vesilätäköitä. "Äiti, minä jakastan lätäköitä!" hihkuu Pinja, kun kävellään. Minä vain tuskastun välillä, kun jokainen kivi pitää kääntää tai sähkötolppa halata (kun Pinja jakastaa sitä ja se on hänen kaveji). Venniä Pinja taluttaa hienosti ja komentaa pontevasti (Venni, älä vejä). Ajattelin nopeuttaa lenkkiämme ja kiinnitin neidin polkupyörään köyden, että voisin vetää tyttöä perässä. Kumoonhan se tyttö kupsahteli vähän väliä, kun pää pyöri ja sen myötä kädet ja pyörän sarvet ja niin pyörä keikkasi. Vaan eipä tuo meidän rohkaistunutta menijää häirinnyt. Uudelleen vain pyörän selkään ja kommenttia "Pyöjä keikkasi, äitin vika..." Kotipihassa Pinja harjoittelee pyöräilyä "potkuttelemalla" pyörän tallin ramppia ylös ja laskemalla alas. Huomatkaa kuvassa kieli, on sukuvika, että kieli pulpahtaa ulos suusta, kun jotain oikein tarkasti tehdään.

Pinja on rohkaistunut  kauheasti ihan huomaamatta. Olimme Marian kanssa uimassa Porin uimahallissa ja Pinja oli oikea vesipeto. Hän sai uimarenkaan ja siihen tukeutuen mennä polskutteli lastenallasta päästä päähän, veikkei syvemmässä päässä jalat ylettäneet laisinkaan pohjaan. Ei haitannut vaikka pää meni välillä uppeluksiin. Aikaisemmin uimassa Pinja on vain istuskellut minun sylissä ja loiskutellut vettä. Siksi kai emme ole käyneetkään. Liukumäestäkin Pinja laski, kunnes minä sen kielsin, kun hiukan pelotti. Lapsi  raasu meni aivan uppeluksiin laskiessaan mäestä altaaseen, mutta hetken hengitettyään halusi mennä uudelleen. Suihkutiloissa Pinja aiheutti hilpeyttä keikistellessään suihkun alla pesten itseään. Eipä ole tuo tyttö ikinä kotona suostunut suihkun alle. Hieno uimareissu oli, menemme varmasti pian uudelleen.

Perjantaina, kun hain Pinjan hoidosta, menimme kotimatkalla kauppaan. Kaupan pihassa Pinja kysyi "ottetaanko minulle uusi sateenvajjo?" Totesin, että eipä sinulla ole vanhaakaan, joten ostetaan vain. Nyt neidillä on sitten sateenvarjo ja sitä käytetään ahkerasti, satoi tai paistoi. Tänäänkin iltalenkille mentäessä Pinja vain totesi, että "täälä sataa vettä" (oikeasti aurinko paistoi) ja istui sitten koko lenkin kärryissä aurinkolasit päässä ja sateenvarjo tiukasti pään päällä.

Pitkästä aikaa Pinja näki Alexandraa. Ja Sandra oli aivan yhtä ihana kun aikaisemminkin. Tärkeintä oli saada pitää Sandraa sylissä. Elleniäkin nähtiin pääsiäisenä. Pinja tykkäsi kovin leikkiä Ellenin kanssa ja yritti koko ajan ottaa vanhemman roolin, vaan lujatahtoinen Ellen ei niin vain taipunutkaan (äitiinsäkö Ellen tullut?) Nokkamukista Pinja juotteli Elleniä, kunnes Ellen riisti mukin itselleen. Pari lusikallista ruokaakin Ellen sai Pinjan antamana. Kovasti on hoitoviettiä Pinjalla. Ollaan tavattu myös Aino-Maijaa, joka hämmästeli Pinjaa: "se puhuu", kun Pinja jotain sanoi. Kovasti ovat tytöt kehittyneet ja ensimmäistä kertaa kunnolla leikkivät yhdessä. Pinjan hoitokaverin synttäreilläkin käytiin. Sinne hän jäi leikkimään, kun minä menin istuskelemaan olohuoneeseen. Lapset juoksivat ympäriinsä, Pinjaa ei vain näkynyt. Lähdin sitten etsiskeleemään ja siellähän se meidän yltiösosiaalinen neiti leikki tyytyväisenä aivan yksin synttärisankarin huoneessa. Kivat synttärit kuitenkin oli.

Pinjan jutuista sen verran, että juttua tulee ja paljon, tiedä häntä keneen siinä asiassa on tullut. Uusi lempisana on "Vammatti" (suom. Varmasti). Sitä käytetään esimerkiksi seuraavassa tilanteessa "Minä haluan nannaa. Vammatti, vammatti vammatti haluan!" 

Siskonsoppa on edelleen Pinjan lempiruokaa. Yhtenä iltana Pinja pyyteli siskonsoppaa. Valitettavasti soppaa ei sattunut olemaan. Pinja kysyi sitten "no loytyyko meiltä sitte ejes jaejuustoo?" Onneksi löytyi.

Onpas mukavaa, kun ollaan saatu kunnon pitkä, kylmä ja luminen talvi. Välillä tietysti kyllästyttää lähteä kovaan pakkaseen lenkittämään koiria ja lumen kolaaminenkin maistuu jo välillä puulta, eikä Pinjaakaan voi ulos ottaa kovilla pakkasilla. Kaikkia ikäviä asioita parempaa on kuitenkin nähdä Pinja leikkimässä lumessa, heittelemässä lunta, kiipeilemässä lumikasoihin ja laskemassa pyllymäkeä alas, ryömimässä sekä konttaamassa pakkaslumihangessa. Kiitos, että meillä on neljä vuodenaikaa.

Tässä vinkkiä mitä kaikkea talvella voi tehdä...

Hyvällä ulkoilusäällä voi...

ryömiä lumessa...

Lumi on siitä erityisen hauskaa, että sitä voi lapioida, kuten hiekkaakin...

Lumi antaa oman mausteensa liukumäkilaskuihinkin...

Voi myös kiivetä valtavien lumikasojen päälle, jos uskaltaa...

Sieltä voi myös laskea alas, missä asennossa hyvänsä...

Luistelua on myös hieno päästä kokeilemaan. Potkukelkallakin ollaan viilletetty, mutta suksia emme vielä ole hankkineet.

Jos ulkona paukkuu pakkanen ja kylmä tuuli vihmoo, pysytellään sisällä. Ja pitäähän sisälläkin olla kivaa puuhaa.

Vinkkejä sisäpuuhiin:

Voi vaikka lukea kunnon romaanin...

Testailla erilaisia asukokonaisuusksia...

Korjata leluja...

Löhötä ja katsoa telkkua...

Leipoa pullaa...

Käydä vaahtokylvyssä...

Siinähän niitä vaihtoehtoja jokaiseen makuun. Muistakaahan nautiskella oikeasta talvesta!

Meidän Pinja onkin aikamoinen piirtelijä. Taitaa tulla äidistään taiteellisempi. Tässä näyte Joulupukin tuomalla piirustustaululla piirretyistä hattivateista. Kysyin muuten kuvan nähdessäni, että onkohan iskä autellut. Ei kuulemma ollut... Kuvassa hattivatteja.

Vauvan hoito on ollut edelleen in. Sandran vierailun jälkeen on vauvalle tarjottu jopa tissiä imetystyynyn avulla. Maitopulloa vauva juo oikein ahkerasti.

Kuusenkoristeita Pinja ei kauaa jaksanut purkaa. Hauskaksi jutuksi Pinja keksi kuusenkoristelaatikkona toimivan banaanilaatikon kannen. Se oli sitten auto ja äiti keksi sopivan ratin.

Vennillä on ollut hirmuisen kova karvanlähtö ja harjattu on usein. Pinja ahkerana tyttönä haluaa auttaa kaikessa.

Vuosi 2010 lähtikin muuten käyntiin Pinjan osalta ilman iltapulloa (velli pullo). Iso tyttö menee nukkumaan pelkällä iltasadulla. Äiti siis kyllästyi pullopyykkiin, johon Pinja totesi että siitä vaan. Kyllä tämä tyttö osaa senkin. Vellipullon perään on kuitenkin vähän kyselty, mutta nukkumaan on menty ilmankin. 

Ja hyvää uutta alkanutta vuosikymmentä. Onko siitä tosiaan jo yli 10 vuotta, kun ihmiset jonottivat joditabletteja apteekissa pelätessään, mitä vuosituhannen vaihde tuo tullessan?

Joulun jälkeen on meillä toimintaa riittänyt. Ollaan käyty alennusmyynneillä kaupungissa. Pinjalla oli niin mukavaa, että itkua väänsi kotimatkalla, kunnes nukahti. Seurana meillä oli Marika-kummitäti sekä Katri ja Aino-Maija.

Keskiviikkona olin töissä ja Pinja  Mummulassa. Ukki tuli Pinjan aamusella hakemaan ja sitä tyttö odotti kovasti. "Ukki hakemaan Pinnaa", on yksi Pinjan lempilauseista. Tytöstä alkaa tulemaan aikamoinen Ukinlikka. Tänään, kun päikkäreiden jälkeen kysyin Pinjalta mitä unta hän näki, kertoi hän: "Pitää Ukkia käestä kiinni."

Mummu, Maria ja Markus olivat järjestäneen tytöille (Pinjalle ja Ellenille) talvikivaa. He lähtivät porukalla Marian kotiin Tuunajärvelle, jossa Marian Isä kyyditsi porukkaa lumisessa maisemassa hevoskärryillä. Tämä oli iso juttu meidän tytölle. Lisäksi olivat saaneet syöttää leipää hevoselle ja lampaille. Pinja ja Ellen saivat nyt myös kunnolla aikaa leikkiä yhdessä. Hyvin olivat tytöt tulleet toimeen. Pinja edellä ja Ellen perässä, kuulemma. Hieman oli alkanut Pinja omimaan mummulan tavaroita. Oli kuitenkin tyytynyt siihen, että loppuviimeksi kaikki lelut on mummun ja niillä saa kaikki yhtäläisesti leikkiä. Hyvin Pinja yleensä antaa leluja muille ja muistaa sen, että toisen kädestä ei saa ottaa. Pinja on aika kiltti leikkiessään, mutta tiedossa myös on, että tyttö osaa komentaakin ja pitää varmisti myös puolensa.

Uudenvuodenaatto oli yhtä juhlaa Pinjalle. Iltapäivällä vieraaksemme saapuivat Johanna, Antti-Jussi ja ja kovasti kylään odotettu Alexandra-vauva. Alexandraa Pinja hoisi kovasti ja kyseli: "Santta, haluaisikko leikkiä kanssani?" Ja kyllä Pinjaa Sandraa leikityttikin. Tässä pieni kuvakollaasi.

Pinja halusi ehdottomasti pitää Sandraa sylissää. Sandralle myös juteltiin. Sandran kanssa makailtiin. Sanran kanssa leikittiin autolla. Sandralle luetiin kirjaa. Sandralle näytettiin miten Muumeilla leikitään ovi kii ja ovi auki leikkiä. Pinja osasi olla huolellinen ja varovainen. Ja Sandra on oikein kiltti ja rauhallinen vauva. Nyt iltasella Pinja on paljon kysellyt Sandraa ja miettynyt "Santta tulee pian kakasi." Joten Johanna: teitä odotetaan taas meille kovasti kylään.

Raketeista Pinja tykkäsi kovasti. Pauke ei pelotanyt yhtään. Kerrannut on rakettien ampumisen tapahtumia ja vieläkin vilkuilee ikkunasta, josko jotain näkyisi. Taas Pinjan sanoin tämäkin: "Jaketti sano popou (Pinja levittää tässä kohtaa kätensä oiken levälleen). Ikkälle tuli kiije." Iskä, kun sytytti raketit ja tuli sitten kiirellä kauemmaksi.