Kengät ne naisen tyytyväisenä pitää!

Nyt on sitten talviharrastukset siirretty sivuun ja kesän harrastuksia aletaan treenailemaan. Pinja (lapsi parka), on joutunut syntymästään asti lenkittämään koiria. Nyt ei enää suostu kärryissä istuskelemaan. Helposti kyllä tyttö kävelee jo tuon puolentoista kilometrin lenkin, etenkin sateella, kun on vesilätäköitä. "Äiti, minä jakastan lätäköitä!" hihkuu Pinja, kun kävellään. Minä vain tuskastun välillä, kun jokainen kivi pitää kääntää tai sähkötolppa halata (kun Pinja jakastaa sitä ja se on hänen kaveji). Venniä Pinja taluttaa hienosti ja komentaa pontevasti (Venni, älä vejä). Ajattelin nopeuttaa lenkkiämme ja kiinnitin neidin polkupyörään köyden, että voisin vetää tyttöä perässä. Kumoonhan se tyttö kupsahteli vähän väliä, kun pää pyöri ja sen myötä kädet ja pyörän sarvet ja niin pyörä keikkasi. Vaan eipä tuo meidän rohkaistunutta menijää häirinnyt. Uudelleen vain pyörän selkään ja kommenttia "Pyöjä keikkasi, äitin vika..." Kotipihassa Pinja harjoittelee pyöräilyä "potkuttelemalla" pyörän tallin ramppia ylös ja laskemalla alas. Huomatkaa kuvassa kieli, on sukuvika, että kieli pulpahtaa ulos suusta, kun jotain oikein tarkasti tehdään.

Pinja on rohkaistunut  kauheasti ihan huomaamatta. Olimme Marian kanssa uimassa Porin uimahallissa ja Pinja oli oikea vesipeto. Hän sai uimarenkaan ja siihen tukeutuen mennä polskutteli lastenallasta päästä päähän, veikkei syvemmässä päässä jalat ylettäneet laisinkaan pohjaan. Ei haitannut vaikka pää meni välillä uppeluksiin. Aikaisemmin uimassa Pinja on vain istuskellut minun sylissä ja loiskutellut vettä. Siksi kai emme ole käyneetkään. Liukumäestäkin Pinja laski, kunnes minä sen kielsin, kun hiukan pelotti. Lapsi  raasu meni aivan uppeluksiin laskiessaan mäestä altaaseen, mutta hetken hengitettyään halusi mennä uudelleen. Suihkutiloissa Pinja aiheutti hilpeyttä keikistellessään suihkun alla pesten itseään. Eipä ole tuo tyttö ikinä kotona suostunut suihkun alle. Hieno uimareissu oli, menemme varmasti pian uudelleen.

Perjantaina, kun hain Pinjan hoidosta, menimme kotimatkalla kauppaan. Kaupan pihassa Pinja kysyi "ottetaanko minulle uusi sateenvajjo?" Totesin, että eipä sinulla ole vanhaakaan, joten ostetaan vain. Nyt neidillä on sitten sateenvarjo ja sitä käytetään ahkerasti, satoi tai paistoi. Tänäänkin iltalenkille mentäessä Pinja vain totesi, että "täälä sataa vettä" (oikeasti aurinko paistoi) ja istui sitten koko lenkin kärryissä aurinkolasit päässä ja sateenvarjo tiukasti pään päällä.

Pitkästä aikaa Pinja näki Alexandraa. Ja Sandra oli aivan yhtä ihana kun aikaisemminkin. Tärkeintä oli saada pitää Sandraa sylissä. Elleniäkin nähtiin pääsiäisenä. Pinja tykkäsi kovin leikkiä Ellenin kanssa ja yritti koko ajan ottaa vanhemman roolin, vaan lujatahtoinen Ellen ei niin vain taipunutkaan (äitiinsäkö Ellen tullut?) Nokkamukista Pinja juotteli Elleniä, kunnes Ellen riisti mukin itselleen. Pari lusikallista ruokaakin Ellen sai Pinjan antamana. Kovasti on hoitoviettiä Pinjalla. Ollaan tavattu myös Aino-Maijaa, joka hämmästeli Pinjaa: "se puhuu", kun Pinja jotain sanoi. Kovasti ovat tytöt kehittyneet ja ensimmäistä kertaa kunnolla leikkivät yhdessä. Pinjan hoitokaverin synttäreilläkin käytiin. Sinne hän jäi leikkimään, kun minä menin istuskelemaan olohuoneeseen. Lapset juoksivat ympäriinsä, Pinjaa ei vain näkynyt. Lähdin sitten etsiskeleemään ja siellähän se meidän yltiösosiaalinen neiti leikki tyytyväisenä aivan yksin synttärisankarin huoneessa. Kivat synttärit kuitenkin oli.

Pinjan jutuista sen verran, että juttua tulee ja paljon, tiedä häntä keneen siinä asiassa on tullut. Uusi lempisana on "Vammatti" (suom. Varmasti). Sitä käytetään esimerkiksi seuraavassa tilanteessa "Minä haluan nannaa. Vammatti, vammatti vammatti haluan!" 

Siskonsoppa on edelleen Pinjan lempiruokaa. Yhtenä iltana Pinja pyyteli siskonsoppaa. Valitettavasti soppaa ei sattunut olemaan. Pinja kysyi sitten "no loytyyko meiltä sitte ejes jaejuustoo?" Onneksi löytyi.